Koiran kouluttamisessa tulee lähes väistämättä vastaan tilanne, ettei harjoittelu oikein etene ja turhautuminen kasvaa kilvan koiralla ja omistajalla. Tässä muutamia vinkkejä, joilla tilanteita voi olla mahdollista välttää. Nämä on hyvä huomioida pitkäjänteisesti koiran koulutuksessa läpi elämän.
Positiivisen kautta
Tämä on mun mielestä se tärkein juttu. Jos koiralla ei ole mitään motivaatiota tehdä sun kanssa juttuja, niin miksi se tekisi? Joku vois ajatella, että no kyllähän sen täytyy tehdä mitä mä sanon. Valitettavasti tämä toimii osan kanssa johonkin pisteeseen, mutta silloinkin sitä yleensä motivoi konfliktin tai ikävän tunteen välttäminen. Tämä ei ole se kaikkein paras tie suhteen rakentamiseen. Toki taustalla voi olla, että tilanteessa palkitsee jokin asia mitä emme edes ole itse ajatelleet. Esimerkiksi hajujen haistelu tai ovista kulkemaan pääseminen voi olla koiralle motivoivaa ja näin toimia palkintona.
Kannattaa lähestyä koiran motivointia positiivisen kautta. Koiran motivaationa voi olla mikä tahansa, mitä se haluaa tai minkä se kokee sille kannattavaksi. Esimerkkeinä: ruoka, leikkiminen, ovesta tai portista kulkeminen, uimaan pääseminen, juokseminen, kaverin kanssa leikkiminen, ihmisen moikkaus, hajujen haistelu ja niin edelleen. Tärkeintä olisikin hyödyntää koiran oppimishetket niihin tilanteisiin, joissa pyydetyn taidon kautta koira saakin palkinnoksi jotain edellä mainittua.
Rapsuttaminen
Tämä ei toimi ihan kaikille koirille. On valtavasti eroja, mikä on kenellekin motivoivaa ja missä tilanteessa se motivoi. Mun sheltti ei tykkää yleensä rapsuttelusta, eikä se ole sille oikein minkään arvoista. Rapsuttelullekin on kyllä oma hetkensä, mutta esimerkiksi meillä se toimii palkkana todella helpoissa ja tutuissa tilanteissa.
Oon jopa tälle herkälle kaverille opettanut sanan “rapsutan”, jolloin se tietää, et nyt olisi rapsuja tarjolla ja jos se tulee lähelle häntää heilutellen ja työntäen kuonoa kohti mun käsiä, niin silloin se toimii sen kanssa siinä tilanteessa. Rapsuttelun ja sosiaalisen palkan yhteydessä täytyy osata lukea oman koiran eleitä. Jos rapsutat koiraa ja se kääntää päätään pois, lipoo huulia, haluaa perääntyä tai ei tule takaisin rapsuttavan käden luokse, niin nämä on yleensä vihjeitä koiralta, että se ei ehkä arvosta tätä rapsuttelua ainakaan siinä tilanteessa. Hyvä testi onkin rapsuttaa ihan muutaman sekunnin ajan ja jos koira haluaa hakeutua lähemmäs rapsuttavaa kättä, niin silloin se on todennäköisesti miellyttävää siinä tilanteessa.
Mä aloitin “rapsutan” - vihjeen lisäämisen tilanteisiin, joissa Capu itse tuli rennosti hakemaan rapsuja työntämällä takapuoltaan lähemmäs mua. Yhdistin sen hetken mielentilan ja toiminnon toisiinsa sanaa vahvistaen useamman kerran Capun aloitteesta.
Ruoalla palkkaaminen
Ruoka ja lelu ovat ehkä ne yleisimmät palkat, mitä tällä hetkellä käytetään koulutustilanteissa. Ruoka on siitä helppo, että sillä voidaan palkita useampia kertoja ja nopeasti, sekä se on teknisesti helppo toteuttaa. Tykkään yhdistää pennun kanssa harjoittelut ruokinnan yhteyteen ja otan osan ruoasta ulos mukaan, jolloin tulee heti sielläkin harjoiteltua ja koira oppii myös kuuntelemaan ja syömään muuallakin kuin vain kotona.
Tykkään myös aktivoida koiraa sen ruoalla. Sitä voi heittää pihalle esim. nurmikkoon / lehtien sekaan / lumihankeen. Ruoan laadun kanssa kannattaa hieman kikkailla. Käytän pennun omaa ruokaa niin kauan, kun se on siitä motivoitunut. Heti kun keskittyminen rupeaa haahuilemaan ja ympäristö vie voiton, niin vaihdan mitä namia koiralle annan. Kotona annan yleensä huonompia makupaloja, mutta kuitenkin niin, että ne kelpaavat ja koira on innoissaan treenaamassa. Aina kun ympäristö vaihtuu ja mitä vaativampi paikka, niin sen paremmat koulutusnamit otan mukaan eli korotan koiran palkkaa. Mitä haastavampi duuni, niin sen parempi liksa.
Osa koirista on niin innoissaan ulkona olevista hajuista ja liikkuvista asioista, ettei koira enää kiinnostu perus nappuloista, koska “Noita mä saan kotonakin, niin niitä voidaan syödä sitten myöhemmin siellä kotona”.
Kouluttaminen on helpompaa, kun koira on kunnolla motivoitunut tekemään sun kanssa hommia, eikä sun tarvitse niin sanotusti kosiskella koiraa tekemään jotain. Vaikeissa ympäristöissä käytänkin niin sanottuja supernameja. Meidän supernamit, eli ne millä treenataan ulkona häiriöissä on yleensä esimerkiksi erilaisia 100% kuivattuja lihaherkkuja, kotitekoiset herkut, ihmisten eines hyllyltä milloin mitäkin, koiran makkaraa (esim. Naturis), erilaiset koirien tai kissojen märkäruoat.
On todella yksilökohtaista, mikä on kenenkin lempparia. Makuasioista kun ei voi kiistellä. Mä välillä teen pentujen kanssa namitestin eli otan erilaisia herkkuja ja laitan ne eri purkkeihin tai rasioihin, joiden kannessa on reiät ja katon mihin purkkiin pentu yrittää käydä kaikkein eniten käsiksi. Tää on silloin sen pennun superherkkua siinä tilanteessa. Ajan kanssa voi jokin herkku alkaa tökkimään jos saa aina sitä samaa tai iän myötä alkaa ympäristö kiinnostamaan enemmän, jolloin palkan vaihto voi olla kohdillaan. Helppona ohjenuorana namien kanssa voi ajatella kolme eri tasoa:
1) Koti namit 2) Ulkonamit 3) Häiriönamit (kun ympäristössä on liikkuvia asioita tai paljon hajuhäiriöitä) Ruoan arvoa voi kasvattaa yhdistämällä ruokaa myös muun palkitsemisen ja tekemisen yhteyteen. Esim. Ruoan haistelu maasta voi olla itsessään kivaa puuhastelua ja sitä kautta ruoankin arvo kasvaa. Vaihdellen välillä esimeriksi lelu ja ruokapalkka saman harjoituksen aikana vaikka lelu olisi parempaa palkkaa koiralle. Mielentilat yhdistyy ja ruokakin voi saada arvoa enemmän.
Leikillä ja lelulla palkkaaminen
Kaikki koirat eivät vaan ole niin ruoan perään. Silloin käytänkin paljon muita palkkauskeinoja. Lelupalkka on siitä kiva, että voit käyttää samaa lelua useamman kerran palkkana kunhan se ei menetä mielenkiintoa. Mulla on lojumassa pennulle sellaisia leluja lattialla mihin se voi sen hampaita järsiä. Erikseen meillä on sitten treenilelut, eli ne tulee esille ainoastaan harjoitusten yhteydessä ja siinäkin leikin pituus yhdestä onnistumisesta on n. 10-20sek. Tämä leikin pituus riippuu koirasta ja toki tässäkin täytyy seurata, että koira näyttää siltä, että sillä on kivaa siinä leikkiessä.
Treenilelut ovat sitten ne kivoimmat materiaalit ja lelut, mistä koira tykkää. Tämänkin voi testata erilaisilla tyyleillä. Voit esimerkiksi leikkiä kahdella lelulla samanaikaisesti (kummassakin kädessä eri lelu). Se kumpaa koira yrittää enemmän jahdata, niin on todennäköisesti se hauskempi ja mielenkiintoisempi lelu (saalis). Tällä tavalla voin testata useammankin lelun.
Mä annan välillä koirien kaivaa itse kassista lelun, jolla palkitaan sen päivän treenit tai teen vaihtoehtoisesti lelukasan, josta koira saa hakea oman lempparin ja palkkailen sitten sillä. Mulla on ollut todella erilaisia koiria. Osa on tykännyt aina, että ykkösenä on ollut patukkalelu. Toinen tykkäsi sitten taas narupalloista, mutta kerran viikossa piti vaihtaa, mikä narupallo otetaan käyttöön meidän lelujemmasta.
Muutama on tykännyt eniten just siitä, että lelu on aina vaihtunut harjoituksissa. Hyvä siis kysyä koiralta, että minkä mallinen ja mikä materiaali sen mielestä on paras. Näin saadaan koira helposti motivoitua.
Lelupalkkauksen sujuvuuden avuksi kannattaa opettaa todella vahva irrotus vihje koiralle. Näin saat helpommin toistoja tehtyä. Tärkeää on myöskin keskittyä siihen, miten sen oman koiran kanssa leikkii. Helppoa olisi ajatella lelulla leikkiminen riistaeläimen liikkeen matkimisena. Voit kokeilla liikuttaa lelua nopeaa vauhtia koiraa karkuun ja yleensä maata pitkin vipeltävä liike innostaa koiraa jahtaamaan sitä. Tämän takia lelupalkka onkin monelle koiralle, kuten esimeriksi monelle terrierille ykköspalkkaa. Tämä korostuu monella koiralla varsinkin kun tehdään harjoituksia ulkona.
Leikkiessä ei kannata revitellä lelua, vaan ennemminkin joustava liike koiran ja meidän välillä toimii leikkiessä. Eli ylös-alas ja sivusuunnassa riepottelut ovat fyysisesti raskaita koiralle. Osa koirista voi nauttia ihan vain lelun kantamisesta, osa tykkää juoksuosuudesta, osa siitä lelun nappaamisesta, osa retuuttamisesta ja osasta on siistiä raadella lelu kokonaan ja lopuksi syödä se. Mikä ketäkin motivoi ja saalistaminen on koiralle hyvin lajityypillistä käytöstä.
Kannattaakin jatkossa napata superlelu eli treenilelu lenkille mukaan. Suosittelenkin, että käyt laittamassa sellaisen jo heti sinne ulkoilutakin taskuun, niin olet jo hyvin varustautunut. Itse vaihtelen lenkillä paljon sitä, että tuleeko nami vai lelu palkaksi, jos koira on motivoitunut molemmista. Tällöin vähennän koiran ennakko-odotuksia (tämä voi näkyä ääntelynä) ja harjoitusten lomassa säilyy yllätyksellisyys. Tämä auttaa siihen, että koira ei opi yhdistämään tiettyä palkkaa tiettyyn taitoon.
Esimerkiksi jos koira oppii, että kontaktista tulee palkaksi aina nakki, niin tulevaisuudessa, kun vastaan tulee toinen koira, joka on sille parasta palkkaa ikinä, niin katsekontakti vihjeen kuultua koira miettisi mielessään todennäköisesti, että: “Kontakti on aina nakki. En ota kontaktia, koska en halua nyt syödä nakkia, vaan haluan päästä kaverin luokse moikkaamaan”. Toki, jos nakki on se ykkösjuttu aina, niin silloinhan se todennäköisesti toimii sille kaverille.
Ajattele laatikon ulkopuolelta
Jos tuntuu, että pohjatreenistä huolimatta jotkut tilanteet ovat vaan todella vaikeita, eikä sitä koiraa motivoi tarpeeksi herkut, eikä lelutkaan, niin mieti, että mitä se sun koira sillä hetkellä haluaa. Jos sun koira haluaa moikata ihmistä, niin sä voit hyödyntää tämän sun koiran kanssa siellä arjessa. Sen sijaan, että vetämällä pääsee ihmisen luokse, niin voit muuttaakin tilanteen semmoiseksi, että koira oppii pääsevänsä tietyllä käytöksellä sinne minne haluaa ja saa mitä haluaa.
Voit itse päättää, mikä se taito on, mutta suosittelen tarpeeksi helppoa, minkä koira osaa vaikka unissaan. Esimerkiksi katsekontaktin kautta koira pääsee haluamansa ihmisen luo. Tärkeintä on toki sen kontaktin pyynnön jälkeen kertoa jollain sun lupasanalla, että tuosta hienosta hommasta pääsetkin nyt moikkaamaan.
Esim. Pyydetään opetettu katsekontakti “katso” -> koira katsoo sua -> “Saa moikata” + (käsiele helpottamaan moikattavan ihmisen suuntaan, jos haluat) -> tämän jälkeen koira pääsee vasta liikkumaan ihmisen luokse.
Tällöin moikkaus on palkkana koiralle, ja jos se on se siistein juttu, niin kontaktikin vahvistuu ihan hurjaa vauhtia. Myöhemmin voit lisätä kontaktiin kestoa, eli pidentää sitä tai liikkua jopa katsekontaktilla ensin kivan ihmisen ohi, ja vasta sen jälkeen vapautat koiran moikkaamaan ihmistä taas tutulla opetetulla kaavalla.
Tätä tyyliä voi hyödyntää minkä vaan sallitun asian kanssa esim. koira kaverit, uimaan meno, ovista kulkemiset, autosta tuleminen jne. Riippuen taas omasta koirasta, ja mikä sitä kiinnostaa ja motivoi.
Mielentila
On hyvä tiedostaa, että eri palkat voivat aiheuttaa erilaisia mielentiloja. Nami voi olla rauhoittavaa palkkaa koiralle (ellei ole superahne) ja lelu taas kiihdyttävää, sillä saalistaminen vaatii tietynlaisen mielentilan. Tämä on hyvä tietää, sillä koira yhdistää tietyt mielentilat tiettyyn tekemiseen ja tilanteeseen.
Varsinkin pohjien opettelussa tämä on hyvä ottaa huomioon koiran mielentilassa ylipäätään. Jos tavoite on opettaa rauhallinen paikalla olo, niin kannattaa katsoa, että koira on jo hieman väsähtänyt ja rauhallinen + tähän namipalkka. Vastapainona voidaan miettiä vaikka superhauskaa luoksetuloa. Energinen koira ja lelupalkka voi olla osalle todella toimiva kombo. Kannattaa katsoa koiran sen hetkisen mielentilan mukaan, mitä kannattaisi sillä hetkellä harjoitella. Mihin mielentila on sopiva.
Sitten vain omaan koiraan tutustumaan ja tutkimaan:
Mitkä palkat toimivat koirallasi?
Mitkä ovat oman koirasi superpalkkoja?
Mitä koirasi haluaa. Mikä oikeasti motivoi?
Comments